SYVISSÄ VESISSÄ

1. JOS TOTTA OLISIT 2. KASVOT ENKELIN 3. ÄLÄ HEITÄ POIS 4. TUNTEMATON
5. JOTAIN SUUREMPAA 6. KAUPUNKI

 

JOS TOTTA OLISIT

Aamu saa taas jotain särkymään, minkä pitäisi kestää
Taittuen uni katkeaa vaikka sen tahtoisin estää

Saavuit jälleen varoittamatta, nyt susta luopuisi en
Mut haihduit ilmaan huomaamatta, et lähtisi satuttaen

Jos kaikki minkä nään onkin unta vaan
Sä jos et sittenkään minuun rakastunutkaan
Niin miksi kuitenkin näihin huoneisiin
sun tuoksus jää
Jos kaikki katoaa aamun hämärään
Sun ottees irtoaa ja minä tänne jään
Niin miksi vieläkin sua kaipaan niin
Kuin totta olisit

Luulin että sä jäisit nyt, pysyen tällä kertaa
Vaan jälleen on mies tää pettynyt, se sielun tyhjiin nakertaa

Saavuit jälleen varoittamatta, nyt susta luopuisi en
Mut haihduit ilmaan huomaamatta, et lähtisi satuttaen

Jos kaikki minkä nään onkin unta vaan
Sä jos et sittenkään minuun rakastunutkaan
Niin miksi kuitenkin näihin huoneisiin
sun tuoksus jää
Jos kaikki katoaa aamun hämärään
Sun ottees irtoaa ja minä tänne jään
Niin miksi vieläkin sua kaipaan niin
Kuin totta olisit

Kaikkeni mä antaisin,
vuoksi sun mä muuttuisin,
parhaani mä näyttäisin
Jos totta olisit

 

KASVOT ENKELIN

Vielä viimeisen kerran,
hän silmät sulkee ja on valmis unohtamaan
Kun välittää sen verran,
ettei tahdo kaikkee vielä luovuttaa

Vaikka sisällään kantaa
painoo joka saisi helposti luhistumaan
Urhoollisesti kantaa,
ehkä naiivi on kun uskoo parempaan

Mitä sä teet, etkö nää
kuinka hän kätkee kyyneleet
Mitä sä teet, etkö huomaa?

Hän siinä on sun edessäsi
valmiina antamaan kaiken mitä rakkauteen tarvitaan
Ja sä et sitä nää
Hän siinä on ja kaiken huomion kyllä ansaitsee,
nuo kasvot enkelin ei pahaa tee
Tahtoo jotain kestävää
Haluaa vain hyvää

Niin moni ulkona tuolla
ottaisi hänet milloin tahansa omakseen
Voisi puolestaan kuolla
jos nuo kasvot saisi kerran itselleen

Ja sä vaan teet mitä tahdot
tulet ja menet niinkuin häntä ei olisikaan
Mitä ikinä tahdot
Kun luulet voivasi hänet omistaa

Mitä sä teet, etkö nää
kuinka hän kätkee kyyneleet
Mitä sä teet, etkö huomaa?

Hän siinä on sun edessäsi
valmiina antamaan kaiken mitä rakkauteen tarvitaan
Ja sä et sitä nää
Hän siinä on ja kaiken huomion kyllä ansaitsee,
nuo kasvot enkelin ei pahaa tee
Tahtoo jotain kestävää
Haluaa vain hyvää

 

ÄLÄ HEITÄ POIS

Valaisit yön niin pimeän
Johdatit halki tiettömän taipaleen
Osoitit sateenkaaren pään
Mä olin varma tänne jään, tähän kotini teen

Mutta aina löytyy käärme paratiisiin,
houkuttamaan maistamaan voimajuomaa,
jolla kaiken anteeks saa

Älä tee nyt mulle näin, älä heitä nyt pois
Poika poloinen sisälläin ihollesi tahtois
Haluan sua vieläkin, en tahdo joutua hukkaan
Repaleisilla siivilläin ei enää lennetä
mehiläisenä kukasta kukkaan

Vastasit huutoon eksyneen
Olit mun silmäni kun nähnyt en
Koitin hallita, vain hajoitin
Kun kaikki valmiina eteeni kannettiin

Silti aina löytyy käärme paratiisiin,
houkuttamaan maistamaan voimajuomaa,
jolla kaiken anteeks saa

Älä tee nyt mulle näin, älä heitä nyt pois
Poika poloinen sisälläin ihollesi tahtois
Haluan sua vieläkin, en tahdo joutua hukkaan
Repaleisilla siivilläin ei enää lennetä
mehiläisenä kukasta kukkaan

 

TUNTEMATON

Yksi katse vaan ja jalat alta
Niin se tapahtuu ja aina sattumalta
Osuit eteeni niin yllättäen
Siitä lähtien sua mielestäin saanut oo en
Näin sinussa kaiken, mitä voi olla nainen

Kuka ootkaan, hei tuntematon
Mistä tuut kun nähnyt en oo sua ennen
Mieli miehen on nyt levoton
Sydämeni veit aivan tullen mennen

Ohikiitävän hetken annoit
Vaan piirteesi jäädäkseen minuun tatuoit
Ja katosit joukkoon ihmisien
Ei ennallaan oo ollut mikään jälkeen sen
Sua etsien vain vaeltelen

Kuka ootkaan, hei tuntematon
Mistä tuut kun nähnyt en oo sua ennen
Mieli miehen on nyt levoton
Sydämeni veit aivan tullen mennen

Kuka oot - tuntematon...

 

JOTAIN SUUREMPAA

Hän sanoo olevansa onnellinen
Toinen kääntää katseensa vaieten
Käyttäytyy ihan niinkuin uskoisi sen

Hän kertoo kuinka on paljon helpompaa
Kun on joku, johon luottaa saa
Ja olla siinä, ei muuta tältä tahtoisikaan

Hän sanoo:
Missä vaan, milloin vaan
Oon olkapäänä, puoleeni käänny
koska vaan tarvitset kuuntelijaa

Ei meidän kahden maailmaa
voi tehdä yhdeksi yhteiseksi milloinkaan
Vaan ei mikään voima voi myöskään erottaa,
jotain suurempaa
Ei meihin pysty aseetkaan
Ollaan kuin kaksi kuolematonta kahdestaan
Ja ei olla kuitenkaan
Joskus se saa pään painumaan

Kuinka paljon hyvää mahtuukaan,
noihin hetkiin vaikka katoaa
aika taas, liian nopeaan se vaeltaa

Ja nuo valvoo yön pois kahdestaan
Väsymättä aamuun valkenevaan
Ja toinen lähtee, toinen vielä sanoin saattelee

Hän sanoo:
Missä vaan, milloin vaan
Oon olkapäänä, puoleeni käänny
koska vaan tarvitset kuuntelijaa

Ei meidän kahden maailmaa
voi tehdä yhdeksi yhteiseksi milloinkaan
Vaan ei mikään voima voi myöskään erottaa,
jotain suurempaa
Ei meihin pysty aseetkaan
Ollaan kuin kaksi kuolematonta kahdestaan
Ja ei olla kuitenkaan
Joskus se saa pään painumaan

 

KAUPUNKI

Katulamppujen alla on pieni kaupunki,
joka untaan kiskoo yöhön pimenevään

Se jostain kuulee jälleen nuo laukaukset
Joku päästänyt on pirun luolastaan

Täällä taivas on kuin kristallikatto
Taivaan alla synkempi matto
kai taivas kaupunkia pahalta suojelee
Vaikka taivas oiskin korkein katto
Mistä löytyis se lentävä matto
joka heidät kuljettais vapauteen

Niin kerrotaan täällä vieläkin taistelee
hyvä vastaan pahaa joukkoineen

Syvä vesi on jäänyt jälkeen jättiläisen,
jossa paha vielä nuottaansa kerii

Täällä taivas on kuin kristallikatto
Taivaan alla synkempi matto
kai taivas kaupunkia pahalta suojelee
Vaikka taivas oiskin korkein katto
Mistä löytyis se lentävä matto
joka heidät kuljettais vapauteen