SUDENHETKI

1. Pyydän sua lähtemään 2. Kesäpoppia 3. Sinulle 4. Sudenhetki
5. Tarjoilija (vielä yksi tällainen)

 

PYYDÄN SUA LÄHTEMÄÄN

Nytkö on se ilta? Tänäänkö se tapahtuu?
Vain tummaa valoo kaupungilta taivaan kaareen heijastuu,
on muuten pimeää.

Käy tuuli läpi tyhjyyteeni ilkeästi vihloen,
ja tähti lentää ylitseni, kuin toiveelleni nauraen.
Saan tämän huoneen kanssas jakaa, vielä hetkiin kiitäviin.
Miksi tänään ei aika mataa, vaan tunti kuluu minuuttiin,

ja todellisuuden kohtaan joudun tekemään aloitteen.

On pakko pyytää sua lähtemään, ennen kuin mä pyydän sua jäämään.
Teen tämän kaiken siksi ainoastaan, etten tahdo tästä enää vaikeempaa,
nyt jo liiastakin luovutaan.

Vielä kuiskaus rappusilta; "hei nyt sitten I love you",
ja valot sammuu käytäviltä, ovi hiljaa sulkeutuu.
Jää tyhjä huone sydämeeni, seinät päälle romahtaa,
taas tähti lentää ylitseni, kannattaako toivoakaan?

Ja todellisuuden kohtaan joudun tekemään aloitteen.

On pakko pyytää sua lähtemään, ennen kuin mä pyydän sua jäämään.
Teen tämän kaiken siksi ainoastaan, etten tahdo tästä enää vaikeempaa,
nyt jo liiastakin luovutaan.

 

KESÄPOPPIA

Pitkän kaamoksen taas kestin, vaikka olihan se vaikeaa.
Nyt RayBanit saa pitkän pestin ja villahousut poltetaan.
On outo vaikutus tuolla, joka taivaalta porottaa.
Kun se lämmön täysille kääntää voi kaiken turhan unohtaa.

Kesäpoppia, Suomi soittaa, suomineidon lanteita keinuttaa.
Nyt juhlitaan kunnes aamu saa, tänä yönä ei mennä nukkumaan,
kun ei yötä olekaan.

Kohti terassia kuljen, vilvoitusta etsien.
Tarjoilija janon sammuttaa tuoden toisen ja kolmannen.
Kundit katsoo hiekkarantaa, tytöt katseet varastaa.
Varsinkin tuo kesämekkoinen, kun pieni tuuli helmaa heilauttaa,
se neidon parhaat puolet paljastaa.

Kesäpoppia, Suomi soittaa, suomineidon lanteita keinuttaa.
Nyt juhlitaan kunnes aamu saa, tänä yönä ei mennä nukkumaan,
kun ei yötä olekaan.

 

SINULLE

Tänne pienen kylän kahvilaan, tämän kylän ainoaan,
satuin kerran pysähtymään matkallain.
Oli tarkoitus juoda kahvi vaan ja lähtee matkaa jatkamaan.
En tiennyt että täältä vielä paikkani mä löytäisin.

Kun vuoksi noiden silmien mä vedin väärään kurkkuun juoman sen.
Sain sun huomion kun melkein tukehduin.
Kai tarkoitettu oli niin vaikka huonosti näyttelinkin,
kun sä kysyit kai mä hengissä selviäisin.

Sinä näytit mulle taivaan, sen löysin päältä maan,
vaikken siihen enää uskonut.
Jos vain tahdot niin mä lupaan, en täältä lähde milloinkaan.
Sain kaiken minkä tarvitsin, ja jotain enemmän.

Ei arvata voi milloinkaan, minne kohtalo meitä kuljettaa,
omani toi tähän pieneen kuppilaan.
Onko tarkoitus vai sattumaa, ei enää jaksa kiinnostaa.
Mulle riittää kun saan olla kanssasi sun.

Sinä näytit mulle taivaan, sen löysin päältä maan,
vaikken siihen enää uskonut.
Jos vain tahdot niin mä lupaan, en täältä lähde milloinkaan.
Sain kaiken minkä tarvitsin, ja jotain enemmän.

 

SUDENHETKI

Sudenhetki yllä. Minä valvon vielä ja sinua kaipaan,
voi luoja kuinka kaipaankaan.
Vaikka tiedän kyllä, että hetki aikaa aamuun on vaan,
ja mun täytyisi nukahtaa.

Vielä hiljaisesti, radio tekee yöhön tunnelmaa.
Kertoen tarinaa jossa rakkaus kesti, kunnes parempaa hän tahtoi saavuttaa,
se niin tutulta kuulostaa.

Kumpiko menetti enemmän? Kummanko sydäntä tässä särjetään?
Kyllä mä selviän, jätithän mulle tän elämän.
Vielä nään auringon nousevan, vahvana tunnen taas lyönnit sydämen.
Jätän nyt vankilan, vaihdan kahleet vapauteen.

Sydän maassa valvoin vielä tämän yön en enempää,
se muistoillemme saa riittää.
Nyt sen maasta kaivoin, uutta elämää rintaani sykkimään,
sain sen jälleen heräämään.

Kumpiko menetti enemmän? Kummanko sydäntä tässä särjetään?
Kyllä mä selviän, jätithän mulle tän elämän.
Vielä nään auringon nousevan, vahvana tunnen taas lyönnit sydämen.
Jätän nyt vankilan, vaihdan kahleet vapauteen.

 

TARJOILIJA (VIELÄ YKSI TÄLLAINEN)

Yhdeksänkymmentä yötä, yhtä paljon päiviä,
oon ajelehtinut eksyksissä, kuin tuuliajolla.
Hirveiden myrskyjen myötä, jouduin kaikesta luopumaan.
Se miestä sisältä syö, ja saa juopumaan.

Näiden lasien läpi maailma ei näytä niin kauniilta,
vaan jotenkin tää silti ees hetkeksi lohduttaa.

Tarjoilija! Tuo vielä yksi tälläinen.
Ja laita se laulu jossa nainen jätetään.
Tarjoilija, miks oon taas täällä viimeinen?
Ai sä siivoot jo, no sori kun mä häiritsen.

Ilman päämäärää tää meri on niin armoton.
Se vie ja vesi on juomaksi kelpaamaton.
Vain tuulet tieni määrää, vaan hukkumaan ne ei mua saa.
Vielä löydän kotirantaan, vielä kerran uudestaan.

Siihen asti voin vain seilata laivaani niin vuotavaa.
Mutta pinnalla pysyn jos vain löytää voin juotavaa.

Tarjoilija! Tuo vielä yksi tälläinen.
Ja laita se laulu jossa nainen jätetään.
Tarjoilija, miks oon taas täällä viimeinen?
Ai sä siivoot jo, no sori kun mä häiritsen.

Hei tarjoilija! Tuo vielä yksi tälläinen.
Ja laita se laulu jossa nainen jätetään.
Tarjoilija, miks oon taas täällä viimeinen?
Ai sä siivoot jo, no sori kun mä häiritsen.
Jaa sä siivoot jo, no sori kun mä häiritsen.
Juon vain pohjaan asti tämän, ja lähden...

 

SUURKIITOS PANTZALLE VAIVANNÄÖSTÄ!