HARVAT JA VALITUT 1995-2006

TALVIUNTA

Yö käy päälle aina aiemmin, varjot meihin lankeaa.
Yö, joka hetki viilemmin muistotkin se haalistaa.
Ajatus meistä yli talven kantaa saa,
on siihen pakko uskoa, on siihen pakko uskoa.

Päivä ja yö kun paikkaa vaihtaa ja aurinko lämpöään kaihtaa,
taas jostain kuuluu "ikävä lokakuu".
Alla tummentuneen taivaan, oot ainoo lääke tähän vaivaan,
jos nyt jäät viereeni lämmittäämään, yhteistä talviunta jäädä näkemään.

Vie! Ota mut mukaan lämpimään rannoille korallien.
Vie! Kanssas sukellaan syvään Atlantista etsien.
Vain yhdessä me voidaan löytää aarteita,
niin on pakko toivoa, niin on pakko toivoa!

Päivä ja yö kun paikkaa vaihtaa ja aurinko lämpöään kaihtaa,
taas jostain kuuluu "ikävä lokakuu".
Alla tummentuneen taivaan, oot ainoo lääke tähän vaivaan,
jos nyt jäät viereeni lämmittäämään, yhteistä talviunta jäädä näkemään.

Ja ehkä jo tänään, ehkä jo tänään yö unohdetaan.
Ja ehkä jo tänään, samaan uneen nukahdetaan.

Päivä ja yö kun paikkaa vaihtaa ja aurinko
lämpöään kaihtaa, taas jostain kuuluu "ikävä lokakuu".
Alla tummentuneen taivaan, oot ainoo lääke tähän vaivaan, jos nyt jäät.

Päivä ja yö kun paikkaa vaihtaa ja aurinko
lämpöään kaihtaa, taas jostain kuuluu "ikävä lokakuu".
Alla tummentuneen taivaan, oot ainoo lääke tähän vaivaan,
jos nyt jäät viereeni lämmittäämään, yhteistä talviunta jäädä näkemään.

 

PUTOAN

Vaikeempaa tänään löytää suuntaa yksinään.
Neula kompassin pyörii ympyrää, ettei mitään järkeä.

Pimeempää tänään heitit kuin rievun menemään käytön jälkeen
vaikka ymmärsin että oisin tärkeä.

Ei kerro kuukaan tai loista tähdet tietäni nyt valaisten, ne jättää pimeyteen.
Mitä tapahtuukaan, ottaako kukaan vastaan jos putoan, otteeni kadotan, jos täältä putoan?

Kylmempää tänään vaikka heinäkuuta eletään,
lähtemällä teit minulle sen, kesä loppui eilen.
Routa ja jää asettui taloksi sisimpään,
ei muuta pois ne itsestään, apuasi tarvitsen.

Ei kerro kuukaan tai loista tähdet tietäni nyt valaisten, ne jättää pimeyteen.
Mitä tapahtuukaan, ottaako kukaan vastaan jos putoan, otteeni kadotan, jos täältä putoan?

Ei kerro kuukaan tai loista tähdet tietäni nyt valaisten, ne jättää pimeyteen.
Mitä tapahtuukaan, ottaako kukaan vastaan jos putoan, otteeni kadotan.

Ei kerro kuukaan tai loista tähdet tietäni nyt valaisten, ne jättää pimeyteen.
Mitä tapahtuukaan, ottaako kukaan vastaan jos putoan, otteeni kadotan, jos täältä putoan?


KOHTALO KULJETTAA

Oot valovuoden päässä, siellä kaukana jossakin.
Minä maailman tässä päässä, näin kohtalo kuljettaa mukanaan.

Tiesin sen näin tulee käymään ennemmin tai myöhemmin.
Ei kestänyt liekki rakkauden.
Tiesimme kai kumpikin että näin on paremmin,
kun pieni vastatuuli sammutti sen, vei liekin sen.

Tuo vastatuuli nimeltänsä toinen ihminen,
vei mukanansa lupauksen, joka toisillemme kauan sitten annettiin.
On enää jäljellä vain muistot sen, vain muistot sen.

Oot valovuoden päässä, siellä kaukana jossakin.
Minä maailman tässä päässä sinut nähdä tahtoisin.
Ja kun tuuli viestin tuo taas tiedän vielä kohdataan,
kun se meille hiljaa huokaa, näin kohtalo kuljettaa mukanaan.

Liian moni ihmissuhde täällä päättyy virheisiin, ei anneta tälle käydä niin.
Jos unohtaa mä voisin menneet, niin kai sinäkin voisit vielä tulla takaisin, niin toivoisin.

Oot valovuoden päässä, siellä kaukana jossakin. Minä maailman tässä päässä sinut nähdä tahtoisin. Ja kun tuuli viestin tuo taas tiedän vielä kohdataan, kun se meille hiljaa huokaa, näin kohtalo kuljettaa mukanaan.


AURINKOSYDÄN

Oli kaksi ihmistä, toinen olin minä toinen joku muu.
Jäi kaksi tunnetta toinen oli kaipuu se toinen jo unohtuu.
Jäi tuhat asiaa taakse ulkokuoren vaille sanoja.
Vain yhden kirjoittaa pystyin paperille. Se mua muistuttaa,
että jotain paljon suurempaa kuin pelkkää unelmaa, me saatiin siihen aikaan mahtumaan.

Minne aurinkosydän mennyt on? Milloin saan taas uudelleen tuon auringon asumaan tyhjään sydämeen? Miksi maailma kääntyi pimeään? En aurinkoa pysty näkemään takaa sieluni pilvien.

Ja mä luulin että voin tehdä mitä tahdoin ja kaiken unohtaa.
Niin monella tavoin loukata mä saatoin, sain kaiken muuttumaan.
Yhden hullun elämää vuoden ajan vietin, nyt sait mut ryömimään.
Silti yhtä asiaa, vaikka kuinka mietin, en voi ymmärtää.
Miten jotain paljon enemmän, kuin yhden elämän, ihminen voi heittää menemään?

Minne aurinkosydän mennyt on? Milloin saan taas uudelleen tuon auringon asumaan tyhjään sydämeen? Miksi maailma kääntyi pimeään? En aurinkoa pysty näkemään takaa sieluni pilvien.


TUULET

Syksy saapui liian varhain, kesää jatkumaan en saa.
Nostan kauluksen ja uhmaan maailmaa.
Nyt kun olet siellä jossain taivas kaipuuni näyttää,
joku luulee vesi valuu niin kuin muistot viemäriin.

Tänään kuljin meren rantaan, katsoin horisontin taa.
Meri kantoi sinun tuoksusi aalloillaan.
Taivas raotti verhojaan, päästi säteen tulemaan,
valo silmissäni oudosti rauhoittaa.

Kylmät tuulet puhaltaa, ne koittaa saada kaatumaan kaiken kauniin joka yhdessä omistetaan. Kylmät tuulet puhaltaa, vaan ne ei saa sammumaan tulta jonka kaksi ihmistä vain aikaan saa.

Pääni yllä kurkiaura, saa minut uskomaan
kevättuuli sinut luoksein johdattaa.
Silmät itkee silti nauran, voin huomiseen luottaa,
sillä sormuksesi sun onnea tuottaa.

Kylmät tuulet puhaltaa, ne koittaa saada kaatumaan kaiken kauniin joka yhdessä omistetaan. Kylmät tuulet puhaltaa, vaan ne ei saa sammumaan tulta jonka kaksi ihmistä vain aikaan saa


HEI IHMINEN

Hei ihminen mitä itselles teet?
Joka aamu aukaiset tuon kierrekorkin unohdukseen.
Hei ihminen, miksi pahan hallitset?
Saatat veljees puukottaa ja siskos rahasta rakastaa.
Kerro ihminen mistä niin paljon ahdistaa,
että itse voit tyhjään astua ja kaiken lopettaa.

Parempaa maailmaa tahtoisin viedä sut katsomaan,
jos vain voisin vaikuttaa ennen kuin sen kauneus katoaa
Parempaa maailmaa tahtoisin viedä sut katsomaan,
jos vain voisin vaikuttaa ennen kuin sen kauneus katoaa.

Miksi ihminen täällä timantit sua koristaa,
kun veljes maailmalla samaan aikaan taistelee kodistaan?
Hei ihminen mitä aiot lapsillesi jättää,
maailman palaneen vai aurinkoisen huomisen?

Parempaa maailmaa tahtoisin viedä sut katsomaan,
jos vain voisin vaikuttaa ennen kuin sen kauneus katoaa
Parempaa maailmaa tahtoisin viedä sut katsomaan,
jos vain voisin vaikuttaa ennen kuin sen kauneus katoaa.

Tiedätkö itsekkään mihin johtaa kaikki tää,
kun tänäänkin jossain leikkipuistossa räjähtää?

Parempaa maailmaa tahtoisin viedä sut katsomaan,
jos vain voisin vaikuttaa ennen kuin sen kauneus katoaa
Parempaa maailmaa tahtoisin viedä sut katsomaan,
jos vain voisin vaikuttaa ennen kuin sen kauneus katoaa.

 

KIELLETTYJÄ TUNTEITA

Kuinka voisin kertoo? Miten voisin sulle sen selittää?
Tunne tää on aito, vaikka koittaisinkin sen kieltää.
Miten näin pääsi käymään? Olin heikko tälle tunteelle antauduin.
En vain voi sitä näyttää, kun sinä kuulut toiselle tiedän nyt sen.

Tuntuu kuin hajoais, kun omaksein saa sua en.
Kuin veteen vajoais, kun huominen ei oo yhteinen, sen myönnän vaieten.

Tahtoisin olla sulle muutakin kuin vain kuulua sun tuttaviin.
Voisinpa sua puristaa lujaa itseäin vasten.
Tiedän että lupaa siihen en koskaan minä saa.
Tiedän että tunteeni nää on kiellettyjä tunteita.

En kai saa sua koskaan, joudun unelmani hautaamaan hiekkaan.
Mutta heittää sua poiskaan en voisi mielestäni milloinkaan.
Joskus väärät tunteet on parempi vain pitää sisällään.
Sanomatta jättää voi jotain vaikka tekeekin se kipeää.

Tuntuu kuin hajoais, kun omaksein saa sua en.
Kuin veteen vajoais, kun huominen ei oo yhteinen, sen myönnän vaieten.

Tahtoisin olla sulle muutakin kuin vain kuulua sun tuttaviin.
Voisinpa sua puristaa lujaa itseäin vasten.
Tiedän että lupaa siihen en koskaan minä saa.
Tiedän että tunteeni nää on kiellettyjä tunteita.

 

Kiitokset jälleen lyriikoiden kirjailuista Panulle!