Petri Taattola - Kitara

Syntyi: esikoisena
Asuu: kotonaan
Soittaa:
- Jackson ps-4-kitara
- peavey express112-vahvistin
- zoom gfx-707 effect-processor
- di-Addario ja ghs-kielet

Stoori: Jo varhain osoitin kiinnostusta musiikin ihmeelliseen maailmaan. Ensimmäinen instrumenttini oli vanhempieni ostama upea, ainakin 4-oktaavinen sininen ”sähkösyna” -73, jolla tapailin silloisia radiohittejä absoluuttisen sävelkorvani voimin, juuri ja juuri sormien yllettyä koskettimille. Olin ilmenen ihmelapsi kyseisine kykyineni.

Soittotaitoni kehittyi ja jo ala-asteen 1. luokalla heitin ensimmäisen keikkani (minut suorastaan raahattiin estraadille) poljettavalla urkuharmoonilla (jalat eivät yltäneet polkimille, joten tarvitsin siihen apua) luokkani edessä. Biisi oli Kissanpolkka ja keikkaa pukkasi jatkossa tasaiseen tahtiin.

Aloitin 1. luokalla pianotunnit Nilsiän Konservatoriossa. Pääsykoe oli erittäin tiukka paikka. Kirkkaalla äänelläni vetäisin biisin Pii pii pikkuinen lintu ja suosio oli taattu!! Myöhemmin piano-opinnot tyssäsivät äärettömän tiukkaan
ja ankaraan opettajaan (ilmeisesti jätkä oli jatkuvassa puutteessa..)

Kitaran saloihin perehdyin isän opetuksella ala-aste ikäisenä. Kulkuriveljeni Jan sai mummolta lahjaksi tuliterän Landolan ja sillä sitä sitten molemmat reenattiin ankarasti. Ensimmäinen sointu oli a-molli ja biisi nousevan auringon talo.

Se oli sitten vuosi jotain –85, kun bänditouhut tulivat kuvioihin. Sain yllättäen kutsun veljeni Janin koulukaverin Ahosen Arin syntymäpäiville! En tuntenut koko tyyppiä, mutta silti tuli mentyä. Tästä juonittelusta ei olla ikinä puhuttu, mutta taisivat jätkät suunnitella koko homman etukäteen => bändihän siellä perustettiin ;)

Alkusekoilujen jälkeen soittimet löytyivät joka tyypille ja ajanhengen mukaisesti soitettiin tietenkin HEVIÄ.. Soolokitara oli soitin joka sopi käteeni parhaiten ja yllättäen laulajan paikkakin vapautui minulle katastrofaalisen srk-talon keikan jälkeen. Sittemmin Soolokitaristin paikka on langennut Janille, koska nopeus vasemman käden sormistani siirtyi jostain syystä oikean käden kämmeneen...

Bändillä oli monta nimeä, joista viimeisin oli Backwards. Peruskokoonpanossa soittivat:
- Rummut: Janne Heikkinen
- Basso Ari Ahonen
- Kitarat Jan Ja Petri Taattola
- Laulu Petri Taattola

Sivubisneksenä jossain vaiheessa kävin soittamassa parit reenit nilsiäläisessä Blackmemory -nimisessä heavy-bändissä Jape ”Tuplabassari” Ahosen pyynnöstä.
Asia aiheutti hieman ”pahaa verta” omien joukossa, joten homma jäi ainoastaan kokeiluasteelle.
Joskus –90-luvun taitteessa kiinnostus musiikki-bisnestä kohtaan laimeni ja vetäydyin hieman syrjään pohdiskelemaan tulevaisuutta, kunnes taas vuonna –93 sain kutsun laulajaksi muuten samaan bändiin paitsi että tyylisuunta ja laulukieli olivat muuttuneet tyystin. Bändin laulaja Henry Mikkonen oli ollut ilmeisen kiinnostunut soolouralle lähdöstä ja lähtenyt bändistä ovet paukkuen.. (Näin minulle on kerrottu=)
Suomeksi laulaminen tuotti alkuun ihan jonkin verran vaikeuksia, koska pii pii pikkuisen linnun jälkeen ainoa laulukieli oli ollut englanti. No kuitenkin joku keikka tuli heitettyä ja demo tehtyä (laimealla menestyksellä) ja eikö perkule heti kun selkäni käänsin ja kävin suuressa maailmassa oli Henry taas laulajana…hyvä niin.
Rooli HOHDOSSA tämän jälkeen ranskalaisin viivoin:
- kosketinsoittaja -94
- kitaristi 94-
- tilapäinen basisti pari keikkaa

Hyviä tyyppejä matkan varrelta:
- Kari Ikonen
- Jukka ”Järe” Järvenpää
- Kellokosken tyypit
- Ari, Timppa, Kalle (basistit)

Mieleenpainuneita hetkiä:
- Mikrofoni josta saa sähköiskuja
- Keikka Hirvipeijjaisissa
- Jannen tahmea aamu savonlinnassa
- Janin etsiminen ennen keikkoja
- katkenneet kielet
- bändikisat
- nauhoitukset

KEEP ON ROCK´N ROLL =)